Runo Erosta
Tervetuloa tutustumaan runoihin, jotka käsittelevät yhtä elämän kipeimmistä asioista: eroa. Ero on aihe, joka herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia, ja runot tarjoavat ainutlaatuisen tavan käsitellä ja ilmaista näitä kokemuksia. Täällä voit löytää runoja eron eri hetkistä, olipa kyseessä sitten hetki, jolloin päätös erosta syntyy, tai se syvä ikävä, joka seuraa jälkeenpäin.
Runomme tarjoavat lohtua, ymmärrystä ja toisinaan jopa huumoria, mikä voi auttaa näkemään valon tunnelin päässä. Ne muistuttavat meitä siitä, että vaikka ero voi tuntua lopulta maailmalta, se on myös alku jollekin uudelle. Käsittele siis eron tuomia tunteita sanojen ja säkeiden avulla, ja kun löydät sen runon, joka resonoi syvimmin sydämessäsi, voit tallentaa sen yhdellä klikkauksella.
Joten sukella syvälle eroon liittyvään runouteen, löydä sanoja sille tunteelle, jota on vaikea pukea sanoiksi ja anna runojen auttaa sinua matkalla eteenpäin. Tämä kokoelma tarjoaa sekä lohdutusta että oivalluksia, ja toivottavasti löydät täältä jotain, mikä puhuttelee juuri sinua.
Kun sanat loppuivat,
meidän tarinamme päättyi.
Hiljaisuus täytti huoneen,
jossa kerran nauroimme yhdessä.
—-
Rakkaus, joka kerran paloi kirkkaana,
on nyt vain tuhkaa tuulessa.
Ero tuli ja vei kaiken,
jättäen jälkeensä vain kaipuun.
—-
Meidän polkumme erosivat,
kun sydämet eivät enää löytäneet toisiaan.
Jokainen askel erilleen,
oli kuin haava sydämessäni.
—-
Eron hetki tuli kuin varas yöllä,
vei sinut pois, jätti minut tyhjyyteen.
Yksin jään kaipaamaan,
sitä mitä meillä kerran oli.
—-
Sydämeni itkee, kun muistan päivämme,
kaikki ne hetket, jotka nyt ovat menneisyyttä.
Ero repi ne pois, yksi kerrallaan,
jättäen jälkeen vain kaiun onnesta.
—-
Jokainen yhteinen muisto on nyt kirje,
jonka olen piilottanut sydämeni sopukkaan.
Vaikka ero onkin välillämme,
muistot sinusta eivät katoa.
—-
Tunteet, jotka kerran olivat niin vahvat,
ovat nyt vain haaleita varjoja menneestä.
Ero on kuin syksy,
joka riisuu puut lehdistään.
—-
Ero tuli ja opetti minulle,
kuinka olla yksin, mutta ei yksinäinen.
Opi tuntemaan itseni uudelleen,
ilman sinua rinnallani.
—-
Kun katson taaksepäin,
näen polun, jota kuljimme yhdessä.
Ero on nyt osa tätä matkaa,
ja sekin on käveltävä yksin.
—-
Vaikka ero saattaa tuntua lopulta,
se on myös alku uudelle.
Uudet unelmat, uudet mahdollisuudet,
avoimen taivaan alla, kulkien eteenpäin.
—-
Eron Hetki Runo
Sanat, jotka jäivät sanomatta,
katse, joka ei enää kohtaa.
Eron hetki tulee hiljaa,
ja jättää jälkeensä vain tyhjyyden.
—-
Kun ovet sulkeutuvat,
ja askeleet kaikuvat käytävässä,
eron hetki on tosiasia,
sydän murtuu, mutta elämä jatkuu.
—-
Viimeinen suudelma, viimeinen sana,
eron hetkessä kaikki muuttuu.
Sydämeni tietää, tämä on loppu,
mutta mieleni ei vielä ymmärrä.
—-
Kyyneleet, jotka valuivat poskillesi,
kun sanoin jäähyväiset.
Eron hetki piirtyi sydämeeni,
kuin syksyn ensimmäinen halla lehtiin.
—-
Katsoin taakse vielä kerran,
näin sinut seisomassa ovella.
Eron hetki, niin katkera ja makea,
opetus, joka jättää jälkensä.
—-
Askeleet, jotka vievät meidät erilleen,
ovat raskaimmat, joita olen kantanut.
Eron hetki on tässä,
ja minun täytyy päästää irti.
—-
Jokainen hetki kanssasi on nyt muisto,
eron hetki tuli ja vei sinut minulta.
Mutta jokainen muisto on aarre,
joka auttaa minua jatkamaan.
—-
Eron hetki opetti minulle,
että joskus rakkaus ei riitä pitämään kahdesta kädessä.
Se on kipeä oppitunti,
mutta välttämätön.
—-
Sydän huutaa, sielu itkee,
eron hetkellä koko maailma pysähtyy.
Mutta aika jatkaa kulkuaan,
ja parantaa hitaasti haavat.
—-
Kun käännyin lähteäkseni,
eron hetki iski kuin salama.
Kipu, joka ei näy päällepäin,
mutta joka polttaa sisältä.
—-
Ero Ikävä Runo
Sydän täynnä ikävää,
kun muistan kuinka olit lähellä.
Nyt jäljellä vain tyhjyys,
ja kaipaus, joka ei unohdu.
—-
Talvi tuli, vei sinut mennessään,
jätti jälkeensä vain kylmän tuulen.
Ikävä peittää maiseman,
kuin lumi kattojen ylle.
—-
Jokainen päivä ilman sinua,
on kuin kirja ilman sanoja.
Tyhjää täynnä, ikävä painaa,
sydämessä hiljainen huuto.
—-
Kadut, joilla kuljimme yhdessä,
nyt kaikuvat tyhjyyttään.
Jokainen askel resonoi ikävää,
joka ei katoa, ei haihdu.
—-
Ikävä sinua, kuin kuuta taivaalta,
joka valaisee yön, mutta ei lämmitä.
Sinä olit valoni, nyt on pimeää,
ja jäljellä vain kylmä kaipuu.
—-
Ikävä kuljettaa minut takaisin,
muistoihin, jotka polttavat sydäntä.
Jokainen hymy, jokainen kosketus,
kaikki nyt vain kaukaisia kaihoja.
—-
Meren rannalla, missä katselimme aaltoja,
tunnen ikävän, syvän kuin meri.
Aallot lyövät rantaan, yksi toisensa jälkeen,
kuin sydämeni kaipuu sinua kohtaan.
—-
Kun tuuli puhaltaa, se tuo mukanaan
tuoksuja menneisyydestä, ikävän aaltoja.
Jokainen tuulenvire muistuttaa minua sinusta,
ja siitä, mitä meillä kerran oli.
—-
Yö on pitkä, kun ikävä valvottaa.
Mietin, missä olet nyt, onko sinulla kylmä?
Haluaisin lähettää lämpöni, mutta
vain ikäväni matkaa yön halki.
—-
Ikävä ei kysy lupaa,
se tulee ja valtaa mielen.
Sinun naurusi, sinun äänesi,
kaikuja sydämessäni, joka kaipaa sinua.
—-
Runo Eron Hetki
Kun viimeiset sanat lausuttiin,
ja hiljaisuus laskeutui,
eron hetki oli käsillä,
meistä tuli muisto vain.
—-
Sydämessäni vallitsee nyt tyhjyys,
kun olet lähtenyt pois.
Eron hetki repi rikki sen,
mikä meitä yhdisti.
—-
Meidän tarinamme päättyi,
ei kuitenkaan kirjan loppuun.
Eron hetki avasi uuden luvun,
täynnä tuntemattomia sivuja.
—-
Kaikki sanat on sanottu,
kaikki kyyneleet itketty.
Eron hetki saapui,
jättäen sydämeeni pysyvän jäljen.
—-
Tunteet paloivat loppuun,
niin kuin kynttilät yössä.
Eron hetki tuli, sammutti valon,
ja jätti pimeyden tilalle.
—-
Ei enää katseita, ei enää kosketusta,
vain kylmä tuuli, joka muistuttaa erosta.
Hetki, jolloin kaikki muuttui,
ja minä jäin yksin.
—-
Eron hetki on kuin syksyn lehdet,
joita tuuli kuljettaa mukanaan.
Jokainen lehti on päivä kanssasi,
joka nyt karisee pois.
—-
Ovi sulkeutuu, askeleet kaikuvat etäisyyteen.
Eron hetki on tässä, läsnä ja raskas,
ja jokainen askel pois sinusta
on kuin askel tyhjyyteen.
—-
Viimeinen katse, viimeinen kosketus,
eron hetki tuntuu ikuista.
Menneisyys sulkeutuu nyt,
ja uusi polku alkaa.
—-
Eron hetki on kipeä,
se repii palan mukaansa.
Mutta se on myös vapautta,
uuden alku, vailla vanhaa taakkaa.
—-