Metsä Runo
Tervetuloa Metsä Runo -sivustolle, jossa metsän lumo ja runouden taika kohtaavat! Täältä löydät kirjon erilaisia runoja, jotka herättävät mielikuvituksesi ja vievät sinut syvälle metsän siimekseen. Halusitpa sitten tutustua lapsille suunnattuihin metsärunoihin tai nauttia Eino Leinon sanojen syvyydestä, tämä on oikea paikka sinulle. Meillä on tarjolla myös muita metsäaiheisia helmiä, kuten runoja, joissa ”metsän seinä on vain vihreä ovi” tai tunnelmallisia säkeitä metsän joulusta ja syksyisestä metsästä.
Kopioi haluamasi runot kätevästi painamalla joka runon alla näkyvää nappia – se on kuin poimisi marjoja suoraan metsästä! Ja mikä parasta, sivustomme tarjoaa myös ainutlaatuisia runoja metsän eläimistä, jotka saattavat piipahtaa polullasi kuin arat metsän asukkaat. Kuka tietää, ehkä juuri sinä löydät sen oman vihreän oven, joka johdattaa sinut runouden sydämeen. Nyt, avaa mielikuvituksesi ovi ja astu runometsään – mutta varo eksymästä sanojen sokkeloihin!
puut tanssivat varjojen kanssa.
Oksilla orava loikkaa,
hiljaisuuden rikkoo vain luonnon laulu.
—-
lehdet maahan pehmeästi laskeutuvat.
Ruskan väriloisto hehkuu,
metsässä tunnelma syvenee.
—-
metsän peittää hiljaisuus.
Lumen alla uneksii,
kevään odotus piilossa pysyy.
—-
lumipeite sulaa, maa herää.
Puro solisee vapaana,
uusi elämä metsässä alkaa.
—-
askeleet pehmeällä sammalella.
Jokainen askel kertoo tarinan,
luonnon kirjoittaman.
—-
niitty kukkien keskellä loistaa.
Metsän rauha sydämeen hiipii,
kauneus ympärillä vallitsee.
—-
varjot pitenevät, päivä hiipuu.
Kuun valo kimaltelee lehdillä,
yön mysteeri syvenee.
—-
lintujen laulu täyttää ilman.
Heräävä luonto toivottaa tervetulleeksi,
päivän uusi alku on käsillä.
—-
metsän syli avoinna odottaa.
Jokainen hetki täynnä taikaa,
jokainen näkymä sydäntä lämmittää.
—-
jokainen oksa, jokainen lehti
kertoo tarinaa vuosisatojen takaa,
ikuisen luonnon kaiku.
—-
Metsä Runo Lapsille
iloinen oli, kun sade ropisi.
Hyppeli lätäköissä, nauraen,
metsän musiikkia kuunnellen.
—-
marjoja poimii hiljaa.
Metsän suojassa turvassa,
yhdessä kesäpäivän viettävät.
—-
pikku oravat kiipeilevät.
Käpyjä nakertavat, leikkivät,
metsän elämää tutkivat.
—-
varovasti astuu lehdille.
Kuuntelee, katselee ympärilleen,
metsän tarinaa jatkaa.
—-
tanssii kukkien keskellä.
Loistaa kuin päivänkakkara,
taikaa lapsille jakaa.
—-
korvat hörössä, silmät loistaa.
Pupujussin seikkailut alkaa,
polkuja pitkin, pensaikkoja halki.
—-
piikikäs ystävämme, varovasti liikkuu.
Oksien alla, lehtien suojassa,
yön salaisuudet paljastaa.
—-
punaturkki, veitikka.
Metsän polkuja tutkii,
aarteita etsii, seikkailuja kokee.
—-
metsän siimeksessä kaiku soi.
Lapset kuuntelevat, ihmettelevät,
luonnon orkesteri esityksensä aloittaa.
—-
taikalyhtyjä tähdet syttyvät.
Pimeässä loistavat, opastavat,
unien polulle lapsia johdattavat.
—-
Metsä Runo Eino Leino
missä sielut vanhat vaeltaa.
Leinon henki liikkuu vielä,
runon juuret syvälle kietoutuu.
—-
Leinon sanat tuulessa soi.
Metsän humina, ajaton viisu,
joka sydämeen koskettaa, voimaa toi.
—-
Leinon runo taivaalla loistaa.
Ikuisuuden kaipuu, syvällä sydämessä,
kuin kaukaisuus itseä kutsua koittaa.
—-
Leino miettii elämän kulkua.
Oksat taivaltajaa tervehtii,
runoilijan sielussa rauha kulkee mukana.
—-
Leino lausuu luonnon nimeä.
Vanhat tarinat uudelleen herää,
metsässä kaiku, ajan yli vie.
—-
Leino tuntee tuulen hyväilyn.
Runo syntyessään vapauttaa,
mielen painot, maailman rauhaan kätkien.
—-
Leino näkee elämän kirjon.
Värit syttyvät, sammuvat,
kuin runoissaan, jotka aina muistetaan.
—-
Leino kuiskaa jäähyväiset päivälle.
Yössä uusi tarina alkaa,
runoilijan kynä, yön hiljaisuudessa vaeltaa.
—-
Leino tuntee pohjoisen taian.
Laulu jäämeren rannoilta,
sydämessä kantaa, toivoa antaa.
—-
Leino luonnon kanssa keskustelee.
Oksat ojentuvat, kuin kysymykset,
runoilija vastauksia, lehdiltä lukee.
—-
Metsän Seinä On Vain Vihreä Ovi Runo
avaa sen, astu sisään.
Polku vie sinut syvemmälle,
salaisuuksien sydämeen.
—-
kutsumassa uteliaita sieluja.
Takana tarinoita vanhoja,
metsän henki siellä huokaa.
—-
vain harvat sen löytävät.
Ne, jotka uskaltavat kolkuttaa,
löytävät polun, jota harvat kulkevat.
—-
tuuli kertoo tarinaa.
Lehdet kuiskivat menneisyyttä,
jokainen askel historiaa syventää.
—-
kätketty aarteiden taakse.
Avaa se rohkeasti,
löydä luonnon omat taikakirjat.
—-
kutsuu sinut leikkiin.
Metsän eläimet, ystävät odottavat,
yhdessä uusia seikkailuja kohdataan.
—-
joka erottaa todellisuuden unelmista.
Astuessasi sisään,
mielikuvitus saa vallan.
—-
piilossa silmiltä, avoinna sydämille.
Kun astut sisään, hiljaisuus puhuu,
luonto sinut syleilee.
—-
ovi toiseen maailmaan.
Astuessasi läpi, aika pysähtyy,
luonnon ihmeitä silmäsi näkee.
—-
avaa se, astu unelmiin.
Polkuja, jotka kietoutuvat ympäri,
vie sinut syvälle metsän sieluun.
—-
Metsän Joulu Runo
joulu tulee hiljaa, varoen.
Kuusen alla lahjat odottavat,
metsän eläimet uteliaina kurkistavat.
—-
kuuset koristeltu luonnon antimin.
Tähdet loistavat taivaalla,
valaisevat polun pimeässä.
—-
lumi narisee askelten alla.
Joka oksa huurteessa,
kuin luonto itse juhlistaisi.
—-
joulupähkinöitä etsien.
Lapsen nauru kaikuu,
metsässä joulu on täynnä iloa.
—-
joulurauhaa etsimässä.
Jokainen hetki täynnä taikaa,
metsän joulu, sydämen valtaa.
—-
metsän joulu hiljaisuudessa.
Eläimet kokoontuvat kuusen alle,
yhdessä juhlien, tarinoita jakaen.
—-
metsän joulu tulee tanssien.
Jääkiteet ilmassa leijailevat,
kuin taivaasta lahjat sataisivat.
—-
metsän polkuja valaisten.
Jouluyössä kaikki on mahdollista,
metsän asukkaat juhlivat rinnakkain.
—-
ikkunassa metsän joulu.
Hiljainen hetki luonnon kanssa,
juhlan tuntu ilmassa.
—-
eläimetkin tuntevat juhlan taian.
Sudet ulvovat kuulle,
kunnioittaen vuoden kauneinta yötä.
—-
Syksyinen Metsä Runo
syksyinen metsä kutsuu seikkailuun.
Joka askeleella, lehti tanssii,
tuuli kuiskaa syksyn tarinaa.
—-
syksyn sateet metsän kastelevat.
Pilvet alhaalla, maan lähellä,
jokainen hetki täynnä mysteeriä.
—-
metsä hiljenee, elämä hidastuu.
Oravat varastoivat, valmistautuvat,
luonto valmistautuu lepoon.
—-
syksyn syleilyssä lämpöä etsien.
Kahisevat lehdet jalkojen alla,
jokainen askel syksyyn syvemmälle vie.
—-
metsässä loistavat punaisena ja oranssina.
Viileä tuuli, kesän jäähyväiset,
luonnon oma taidegalleria avautuu.
—-
maahan pehmeän maton luoden.
Syksy tuoksuu, maa kostuu,
metsässä rauha, aika pysähtyy.
—-
metsän latvoissa kultaista loistetta.
Pian pimeys peittää,
syksyn syliin jokainen nukahtaa.
—-
metsä täynnä elämän merkkejä.
Sade ropisee lehdille, musiikkia luoden,
syksyn sinfoniaa soittaen.
—-
syksyinen metsä uudistuu.
Vanha katoaa, uusi valmistuu,
luonnon kiertokulku jatkuu.
—-
joka mutkittelee läpi värikkään maiseman.
Jokainen oksa, jokainen lehti,
kertoo vuodenajan vaihtuvan tarinan.
—-
Runoja Metsän Eläimistä
venyttelee, nuuhkii ilmaa.
Metsä toivottaa tervetulleeksi,
uusi vuosi, uudet seikkailut.
—-
oivaltaa salaisuudet metsän.
Vikkelä, viekas, aina valpas,
elämänsä taidetta esittää.
—-
käpy suussa, silmät kirkkaat.
Energiaa täynnä, elämä pulppuaa,
metsän pikku akrobaatti.
—-
korvat höröllään, varuillaan.
Metsän hiljaisuus sen peittää,
talven valkeus seuraa askelia.
—-
viisaat silmät tarkkailevat.
Metsän yössä se hallitsee,
viisauden ja mysteerin lähetti.
—-
antennat korkealla, katse vakaa.
Metsän kuningas, arvokas olento,
joka askel jättää jäljen syvän.
—-
piilossa, liikkumaton.
Metsän varjoissa se väijyy,
ketterä ja nopea, aina valmiina.
—-
kotiinsa tunnelin tekee.
Metsän alla piilossa elää,
turvassa, rauhassa, omaan tahtiin.
—-
lauma ympärillä, yhtenäinen voima.
Metsän sydämessä he elävät,
vapaina, villeinä, yhdessä.
—-
utelias, nopea, seikkailunhaluinen.
Metsän sokkeloissa kotonaan,
pienin askelin, suuriin seikkailuihin.
—-