Arto Melleri Runot

Tervetuloa Arto Mellerin runojen maailmaan, jossa arki kohtaa taiteen ja sanojen voima sytyttää ajatuksia! Täältä löydät monipuolisia runoja, joissa seikkailevat elämän suuret ja pienet hetket, ja joissa jokainen säe kietoutuu omaleimaisella tavalla toisiinsa. Olipa mielessäsi syvällinen pohdinta tai kepeämpi tunnelma, näistä runoista löytyy jokaiselle jotakin – elämän kaikki sävyt Mellerin sanataiteen läpi katsottuna.

Ja mikä parasta, voit kopioida haluamasi runon yhdellä klikkauksella, aivan kuin nappaisit inspiraation suoraan taivaalta! Näillä runoilla voi piristää päivää, herättää ajatuksia tai vain nauttia sanojen rytmistä, jossa Mellerin ainutlaatuinen tyyli pääsee oikeuksiinsa.

Joten sukella runojen syvään päähän, nauti kielellisestä leikittelystä ja muista, että Mellerin maailmassa mikään ei ole ihan niin kuin näyttää – vaan ehkä vielä vähän parempaa!

Poem Display
Kadut hengittävät, yö nielee valon. Askeleet kaikuvat kivetyksellä, ja tähdet kuiskaavat unohtuneita lauluja. —-
Taivaanranta palaa, aurinko sukeltaa mereen. Jäljellä on vain savu, ja hetki, joka katoaa. —-
Lasi särkyy, mutta ääni jää ilmaan. Kaikki on hetkellistä, ja samalla ikuista. —-
Raitiovaunu kolisee, yö huutaa. Kaupungin silmät kiinni, mutta me valvomme vielä hetken. —-
Tuuli tarttuu takkiin, kuljettaa mukanaan ajatuksia. Ne leijailevat pois, kadoten kaupungin katuihin. —-
Katso, valo syttyy ikkunassa, se on merkki jostakin kaukaisesta. Ehkä unelmasta, ehkä toivosta, joka ei koskaan saavuttanut meitä. —-
Vesi virtaa, kuin muistot menneistä ajoista. Jokainen pisara kertoo tarinan, mutta ne unohtuvat hetkessä. —-
Taloissa asuvat varjot, ne piirtävät seinille unohduksia. Yössä huokaus, joka kertoo enemmän kuin sanat. —-
Linnut lentävät ylös, ne tuntevat taivaan kosketuksen. Me vain katsomme perään, ja haaveilemme siivistä, joita meillä ei ole. —-
Tuhkaa, se jää jäljelle, kun liekit sammuvat. Mutta tuhka muistaa kaiken, mitä me yritämme unohtaa. —-
Roskakori täynnä paperia, täynnä lauseita, jotka eivät koskaan valmistuneet. Ehkä niiden piti jäädä puolitiehen, ehkä se oli niiden kohtalo. —-
Juna kiitää, mutta me seisomme paikallamme. Raiteet katoavat horisonttiin, ja mukana vievät unelmat, joita emme seuranneet. —-
Yön takana on toinen yö, ja sen takana vielä yksi. Kukaan ei tiedä, kuinka monta, mutta me vaellamme niiden läpi, etsien valoa. —-
Peili heijastaa totuutta, mutta totuus on liian kirkas. Suljemme silmät, ja valitsemme varjot. —-
Sateen jälkeen ilmassa on lupaus, mutta me emme osaa lukea sitä. Ehkä se oli vain hetki, joka katosi yhdessä pisaroiden kanssa. —-
Yössä syntyy sanoja, mutta ne hukkuvat ennen aamua. Vain harvat jäävät eloon, ne, joilla on tarina kerrottavanaan. —-
Kaupunki ei koskaan nuku, se hengittää meidän unelmiamme. Jokainen katu kertoo tarinan, mutta vain harvat kuulevat sen. —-
Lämpö haihtuu, mutta muistot jäävät. Ne piirtävät hiljaisia kuvia, joita vain me osaamme tulkita. —-
Sormenjäljet ikkunassa, ne kertovat tarinan, joka on jo ohi. Mutta hetken ajan, me olimme siinä. —-
Vesi heijastaa taivaan, mutta se ei ole sama taivas. Kaikki näyttää tutulta, mutta mikään ei ole ennallaan. —-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *