Tervetuloa Aila Meriluodon runojen maailmaan, jossa tunteet leiskuvat, ajatukset syvenevät ja sanojen virta vie mukanaan! Meriluoto, yksi suomalaisen runouden vahvimmista äänistä, osaa yhdistää herkkyyden ja voiman tavalla, joka koskettaa sielua. Hänen runonsa tarjoavat vilauksia elämän suurista teemoista – rakkaudesta, kaipauksesta ja ihmisyyden monimuotoisuudesta.
Täällä voit kokea kaiken tämän helposti ja vaivattomasti. Löydät itsesi uppoutumasta Meriluodon kauniisiin säkeisiin, ja kun jokin runo resonoi sydämessäsi, voit kopioida sen omaksesi yhdellä klikkauksella! Ei kynänetsintää tai muistilappuja – vain yksi painallus, ja runo on sinun.
Niinpä istahda mukavasti ja anna runouden virran viedä. Meriluodon runot ovat kuin pieniä hetkiä, jotka pysäyttävät ajan – ja ehkäpä löydät täältä runon, joka puhuu juuri sinulle.
Poem Display
Kevät saapuu hiljaa,
mutta sydämeni kuohuu.
Jokainen uusi lehti
kertoo tarinan heräävästä toivosta.
—-
Yötaivas, täynnä lupauksia,
kätkee unelmat sydämeensä.
Kuu valaisee polun,
jota en uskaltanut kulkea päivällä.
—-
Jokainen sana, jonka sanon,
on kuin lintu, joka lentää kauas.
Kauas sinusta,
mutta takaisin kotiin luokseni.
—-
Aamun kirkkaus silmissäni,
yön varjot viipyvät vielä.
Jokainen hetki on uni,
jonka elän hereillä.
—-
Kuin peili, josta heijastuu
menneet päivät, menneet vuodet.
Sinä olet siinä, enkä näe,
mikä on ollut ja mikä on tuleva.
—-
Syksyn lehdet tanssivat ilmassa,
kuin viimeiset sanat, joita emme sanoneet.
Ne putoavat maahan,
mutta niiden tarina jatkuu tuulessa.
—-
Hiljainen hetki,
jossa sydämeni laulaa.
Se kuulee, mitä en osaa sanoa,
ja kantaa minut päivän yli.
—-
Katson taaksepäin,
mutta aika juoksee eteenpäin.
Minne katosi se hetki,
joka vielä eilen oli minun?
—-
Meri kuohuu edessäni,
mutta sisälläni on hiljaisuus.
Kuulen vain ajatusteni aallot,
jotka huuhtovat kaiken puhtaaksi.
—-
Kesäyön tuuli,
kuiskaa salaisuuksia korvaani.
En ymmärrä niitä kaikkia,
mutta ne jättävät jäljen sydämeeni.
—-
Hymy, joka viipyy kasvoillasi,
on kuin auringonsäde talvisessa maisemassa.
Se sulattaa kylmyyden,
mutta jättää jälkeensä ikuisen kevään.
—-
Kyyneleet eivät tipahda maahan,
vaan ne nousevat takaisin taivaalle.
Pilvet kantavat ne mukanaan,
ja sade puhdistaa sieluni.
—-
Puiden varjot venyvät,
kuin menneet muistot, joita en tavoita.
Ne liukuvat edestäni,
ja jättävät minut tähän hetkeen.
—-
Odotan yötä, odotan hiljaisuutta.
Kun päivä väistyy,
ajatukseni löytävät paikkansa,
ja sydämeni löytää levon.
—-
Uneni ovat värikkäitä,
mutta aamulla ne haihtuvat.
Jätän ne taakseni,
ja kuljen kohti uutta valoa.
—-
Sinä olet minulle kuin tuuli,
joka kulkee mukanani,
en koskaan näe sinua,
mutta tunnen läsnäolosi kaikkialla.
—-
Valot syttyvät pimeydessä,
ja yön musta verho repeää.
Näen hetken ajan kaiken,
mutta se katoaa aamuun.
—-
Auringonlasku on minulle kuin lupaus,
että vaikka kaikki päättyy,
jossain toisaalla uusi päivä nousee,
ja elämä jatkuu ikuisesti.
—-
Kuvittelen sinut vierelleni,
joka hetki, joka askel.
Vaikka olet kaukana,
sinä olet aina minussa.
—-
Tulevaisuus odottaa minua,
kuin kevät, joka ei koskaan petä.
Vaikka talvi viipyy,
tiedän, että valo on tulossa.
—-
