Tervetuloa sydämen kaipuun keskelle, missä jokainen runo puhuu ikävästä niin syvällisesti, että saatat tarvita nenäliinan – tai kaksi! Täällä ”Minulla On Ikävä Sinua” -runot koskettavat niitä tunteita, joita harvoin ääneen myönnämme, mutta jotka me kaikki koemme. Ne muistuttavat meitä siitä, että ikävä on yhtä todellista kuin se henkilö, jota kaipaamme.
Nämä runot käyvät läpi kaipuun eri sävyjä: toisinaan ne ovat huumorilla höystettyjä muistutuksia siitä, kuinka absurdeja voimme olla ikävöidessämme jotakuta lomien ajan ruuhkassa, kun taas toiset ovat sydäntäsärkeviä kertomuksia yksin vietetyistä illoista. Valikoimamme tarjoaa laajan kirjon tunnetiloja, jotka voivat yhtä aikaa naurattaa ja itkettää.
Jos löydät runon, joka tuntuu kuin se olisi kirjoitettu juuri sinulle, älä epäröi käyttää ’kopioi’ -nappia! Se on kuin lähettäisi tekstiviestin ikävällesi: lyhyt, makea ja suoraan sydämestä. Sukella siis runouden maailmaan, jossa jokainen sana on omistettu kaipuulle – tosin välillä pienellä pilke silmäkulmassa.
Poem Display
Kun yö peittää maan,
minulla on ikävä sinua,
kuin tähdet kaipaisivat taivasta,
joka ei koskaan sammu.
—-
Aamu sarastaa hiljaa,
ja jokainen auringonsäde
muistuttaa minua sinusta,
valosta, jota kaipaan.
—-
Kuulen tuulen kuiskivan nimeäsi,
ja lehdet tanssivat ikäväni tahtiin.
Minne ikinä menetkin,
minulla on ikävä sinua.
—-
Kun katson ulos ikkunasta,
näen vain muistoja meistä,
ja jokainen on kuin kipinä,
joka sytyttää ikävän liekin.
—-
Sade piirtää kuvioita ikkunaan,
jokainen pisara on kyynel,
joka kaipaa sinun kosketustasi,
minulla on niin ikävä sinua.
—-
Tuuli tuo tervehdyksen kaukaa,
joka kertoo sinusta,
ja jokainen henkäys on muistutus,
että minulla on ikävä sinua.
—-
Kun ilta saapuu,
ja kaupunki hiljenee,
kuiskaan hiljaa nimeäsi,
toivoen, että sinä kuulet sen.
—-
Sydämeni on kuin tyhjä huone,
jossa kaiku vastaa vain sinun nimeäsi.
Joka nurkka huutaa ikävääni,
ja jokainen hetki on sinua vailla.
—-
Tähdet loistavat yössä,
mutta mikään ei valaise
elämääni niin kuin sinä.
Ikävä on syvä ja pohjaton.
—-
Lämmin kesäilta, tuuli tuivertaa,
mutta sinä et ole vierelläni.
Jokainen ohi kulkeva hetki,
on muistutus siitä, että minulla on ikävä sinua.
—-
Kahvikupin höyry nousee,
muistuttaen minua aamuista kanssasi.
Nyt kuppi on kylmä,
ja ikävä lämmittää sydäntäni.
—-
Pimeässä huoneessa,
sinun kuvasi on selvä silmissäni.
Joka yö toivon, että unelmissa
voisin pitää sinua jälleen.
—-
Lehdet putoavat, syksy saapuu,
jokainen lehti muistuttaa minua sinusta.
Ne tanssivat tuulessa, niin kuin sinä,
ja jättävät sydämeeni ikävän.
—-
Joka kerta kun suljen silmäni,
toivon näkeväni sinut unissani.
Sillä todellisuudessa,
sinun poissaolosi on sietämätöntä.
—-
Sinun naurusi kaikuu vielä korvissani,
se on musiikkia, jota kaipaan päivittäin.
Minulla on ikävä sinua,
kuin kuuta taivaalta.
—-
Joka aamu herään toivoen,
että tämä ikävä olisi vain unta.
Mutta todellisuus palauttaa minut,
sinun poissaolosi kylmään syliin.
—-
Sinä olit minun kevätpäiväni,
ja nyt, ilman sinua, on ikuisesti talvi.
Minulla on ikävä sinua,
kuin maa kaipaa aurinkoa.
—-
Rannalla, missä aallot lyövät,
minä seison ja katson horisonttiin.
Toivon, että tuulet toisivat sinut takaisin,
sillä minulla on ikävä sinua.
—-
Ikäväni sinua kohtaan on kuin syvä meri,
pohjaton ja arvaamaton.
Joka päivä se kasvaa,
kunnes näemme jälleen.
—-
