Japanilainen Runo

Tervetuloa japanilaisen runouden maailmaan! Täällä pääset sukeltamaan syvälle runojen, jotka ovat kuin kirsikankukkien terälehdet: herkkiä, kauniita ja täynnä merkitystä. Voit odottaa kaikenlaisia säkeitä aina haikuista tankoihin, joissa muutamalla sanalla voidaan sanoa enemmän kuin koko romaanilla. Japanilainen runous on taitolaji, jossa yksinkertaisuus ja syvällisyys kohtaavat kuin rauhallinen järvenpinta.

Kun löydät runon, joka koskettaa sinua sydämeen saakka, älä huoli – voit napata sen mukaasi vain yhdellä napin painalluksella. Tässä runokokoelmassa yhdistyvät ikivanhat perinteet ja uudet ajatukset, joten löydät varmasti jotain, joka puhuttelee juuri sinua. Vaihtoehtoja on monia, aivan kuten elämässäkin, ja jokainen runo avaa pienen ikkunan suureen maailmaan.

Ota siis hetki aikaa, lue ja anna mielesi rauhoittua – japanilainen runous on meditatiivinen kokemus. Ja muista: voit aina napata suosikkirunosi mukaasi painamalla kopiointinappia.

Poem Display
Syksyn lehti putoaa, tuuli kuljettaa muistoja, yksinäinen polku vie hiljaisuuden syliin. —-
Kirsikankukka putoaa, aika ei pysähdy, vain tuuli tietää, kuinka lyhyt hetki on. —-
Talven lumihiutale, hiljainen ja kevyt, sulaa kädessäni, katoaa kuin unelma. —-
Veden pintaan heijastuu, kuun kalpea valo. Yksi aalto särkee sen, kuin muiston unohdus. —-
Syvä metsä, tuuli kantaa tarinoita, joita vain hiljaisuus ymmärtää. —-
Yön kaste, hiljaa tippuu lehdelle. Hetki vain, ja kaikki on poissa. —-
Auringon säde, valaisi polun, joka johti mielen rauhaan. —-
Veden ääni, kivi putoaa pohjaan, kukaan ei näe kuinka syvä vesi on. —-
Pilvet peittävät taivaan, mutta sydämessäni aurinko loistaa, kun muistelen sinua. —-
Kesätuuli kuiskaa, kantojen tarinat unohtuvat. Vain kivet muistavat ajattoman hiljaisuuden. —-
Valkoinen kukka, auringon valo syleilee, päivä on pitkä, mutta hetki lyhyt. —-
Puutarha hiljenee, linnut vaipuvat uneen, vain tuuli herättää yksinäiset lehdet. —-
Kuunvalo meren yllä, syvä ja rauhallinen. Vain aalto kertoo muiston menneestä päivästä. —-
Sateenkaari taivaalla, hetken loiste, sitten poissa, kuin unelma, joka ei toteudu. —-
Hiljainen metsä, askelten ääni kantautuu, mutta hetken päästä kaikki on taas rauhassa. —-
Sumu ympärilläni, näen vain muutaman askeleen, mutta tiedän, että polku jatkuu eteenpäin. —-
Yksinäinen lintunen, laulusi kaikuu tyhjyydessä. Vaikka kuulen sinut, en voi nähdä sinua. —-
Kevään ensimmäinen kukka, jää vielä maassa. Silti se nousee, etsien valoa. —-
Tähdet syttyvät yksi kerrallaan, kuin sydämen sykähdykset. Ikävyys haihtuu hetkeksi, kun katselen taivasta. —-
Kuun varjossa, istun hiljaa ja kuuntelen. Maailma hengittää ympärilläni, ja minä olen osa sitä. —-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *