Tanka Runo

Tervetuloa tutustumaan tanka-runouden maailmaan! Tanka on perinteinen japanilainen runomuoto, joka kätkee lyhyiden rivien sisään suuria tunteita ja syvällisiä ajatuksia. Viiden rivin voimin tanka pystyy ilmaisemaan sekä kaipuun että ilon hetket, ja kaiken siltä väliltä.

Täällä voit löytää monenlaisia tanka-runoja, jotka on kirjoitettu niin luonnon kauneudesta kuin ihmissuhteiden monimutkaisuudesta. Voit käydä läpi eri teemoja ja tunteita, jotka on taitavasti tiivistetty viiteen riviin – jokainen runo on kuin pieni aarre, joka odottaa löytäjäänsä. Ja jos jokin runoista kolahtaa erityisesti, voit napata sen talteen yhdellä klikkauksella, helpommin kuin haiku haukkaa kärpäsen!

Olipa sitten mielesi herkkä tai humoristinen, nämä tanka-runot tarjoavat uuden näkökulman maailmaan ja omiin tunteisiisi. Pidä siis mielesi avoinna – tämä matka vie sinut kauas, viiden lyhyen rivin siivin.

Category Navigation
Poem Display
Kesäyön kuiskaus, järven peili tyyntynyt. Kuun valossa nyt, yön salaisuudet paljastuu, rauha sydämeen laskeutuu. —-
Syksyn ensi lehti, tuulessa hiljaa leijaa. Ruskan väreissä, muistot kesän lämpimän, sydän syksyyn valmistuu. —-
Talven hiljaisuus, lumen alla uneksii. Pakkasen purema, hetki kaunis, kirkas, kylmä, luonto nukkuu, unta nähdä. —-
Kevään ensi kukka, maasta uskaliaasti nousee. Elämän voima, talven jälkeen heräävä, uusi alku, toivoa täynnä. —-
Aalto rannalle lyö, ikuisuuden ääni kuuluu. Meri, vanha ystävä, tarinoita kertoo, salaisuudet piilottaa. —-
Tuuli, vapauden tuoja, kukkien tuoksun kantaa. Hetki kaunis, ohikiitävä, muistot tuulen mukana, sydämeeni jäävät. —-
Kallio, ikiaikainen, aikojen tarinaa kertoo. Sammal pehmeänä, jalkojeni alla, vuosisadat tunnen. —-
Pilvi taivaalla kulkee, varjoja maahan heittää. Hetkessä muuttuu, näytelmä taivaan alla, elämän katoavaisuus. —-
Kuu yötaivaalla, valon ja varjon leikki. Mysteerin kutsu, pimeyden rajoilla, kuvajainen hopeinen. —-
Aurinko laskee, taivaanrannan tulet palaa. Ilta rauhoittuu, hetki kaunis, pysähtynyt, maailma hiljaa hengittää. —-
Lehtien kahina, syksyisen metsän äänet. Polku, jota kuljen, muistojen lehdet peittää, askeleet äänettömät. —-
Lintujen laulu, aamun ensi sävelet. Kevät ilmassa, uusi päivä herää, elämänlaulu jatkuu. —-
Vesi, elämän lähde, virran pyörteissä kulkee. Elämä virtaa, veden mukana matkaan, kohti tuntematonta. —-
Tähtitaivas yllä, universumin syli avoin. Tähtisumut loistaa, kaukaisuuden kaipuu, sieluni tähtipolulla. —-
Metsän sydämessä, rauha ja hiljaisuus vallitsee. Luonto puhuu, kuiskaten salaisuudet, ikuisen yhteyden löydän. —-
Yö, hiljainen vartija, pimeyden verho laskeutuu. Tähdet, yötaivaan kynttilät, valaisevat polkuni, yön kauneus ympäröi. —-
Sumu aamun yllä, peittää maailman hetkeksi. Mysteerin verho, aamun ensi hetket, salaisuudet piilossa. —-
Vanhassa puutarhassa, muistot kukkivat yhä. Kukkien tuoksut, menneisyyden kaiku, jokainen terälehti kertoo tarinaa. —-
Jääkiteet ikkunassa, talven taiteilijan luomus. Kylmän kauneus, kristallin kirkkaus, luonnon oma galleria. —-
Category Navigation