Metsä Runo

Tervetuloa Metsä Runo -sivustolle, jossa metsän lumo ja runouden taika kohtaavat! Täältä löydät kirjon erilaisia runoja, jotka herättävät mielikuvituksesi ja vievät sinut syvälle metsän siimekseen. Halusitpa sitten tutustua lapsille suunnattuihin metsärunoihin tai nauttia Eino Leinon sanojen syvyydestä, tämä on oikea paikka sinulle. Meillä on tarjolla myös muita metsäaiheisia helmiä, kuten runoja, joissa ”metsän seinä on vain vihreä ovi” tai tunnelmallisia säkeitä metsän joulusta ja syksyisestä metsästä.

Kopioi haluamasi runot kätevästi painamalla joka runon alla näkyvää nappia – se on kuin poimisi marjoja suoraan metsästä! Ja mikä parasta, sivustomme tarjoaa myös ainutlaatuisia runoja metsän eläimistä, jotka saattavat piipahtaa polullasi kuin arat metsän asukkaat. Kuka tietää, ehkä juuri sinä löydät sen oman vihreän oven, joka johdattaa sinut runouden sydämeen. Nyt, avaa mielikuvituksesi ovi ja astu runometsään – mutta varo eksymästä sanojen sokkeloihin!

Category Navigation

Metsä Runo Lapsille Metsä Runo Eino Leino Metsän Seinä On Vain Vihreä Ovi Runo Metsän Joulu Runo Syksyinen Metsä Runo Runoja Metsän Eläimistä

Poem Display

Metsässä tuulen kuiskaus,
puut tanssivat varjojen kanssa.
Oksilla orava loikkaa,
hiljaisuuden rikkoo vain luonnon laulu.
—-

Sydän syksyn syleilyssä,
lehdet maahan pehmeästi laskeutuvat.
Ruskan väriloisto hehkuu,
metsässä tunnelma syvenee.
—-

Talven valkea verho,
metsän peittää hiljaisuus.
Lumen alla uneksii,
kevään odotus piilossa pysyy.
—-

Kevään ensi kosketus,
lumipeite sulaa, maa herää.
Puro solisee vapaana,
uusi elämä metsässä alkaa.
—-

Metsän polku kutsuu,
askeleet pehmeällä sammalella.
Jokainen askel kertoo tarinan,
luonnon kirjoittaman.
—-

Aamukasteen helmiä,
niitty kukkien keskellä loistaa.
Metsän rauha sydämeen hiipii,
kauneus ympärillä vallitsee.
—-

Ilta saapuu metsän ylle,
varjot pitenevät, päivä hiipuu.
Kuun valo kimaltelee lehdillä,
yön mysteeri syvenee.
—-

Varhainen aamu metsässä,
lintujen laulu täyttää ilman.
Heräävä luonto toivottaa tervetulleeksi,
päivän uusi alku on käsillä.
—-

Kuiskaavat lehdet, pehmeät askeleet,
metsän syli avoinna odottaa.
Jokainen hetki täynnä taikaa,
jokainen näkymä sydäntä lämmittää.
—-

Metsän hämärässä,
jokainen oksa, jokainen lehti
kertoo tarinaa vuosisatojen takaa,
ikuisen luonnon kaiku.
—-

Metsä Runo Lapsille

Pikkusammakko metsässä loikki,
iloinen oli, kun sade ropisi.
Hyppeli lätäköissä, nauraen,
metsän musiikkia kuunnellen.
—-

Karhuemo lapsineen,
marjoja poimii hiljaa.
Metsän suojassa turvassa,
yhdessä kesäpäivän viettävät.
—-

Oravan pesässä on vilskettä,
pikku oravat kiipeilevät.
Käpyjä nakertavat, leikkivät,
metsän elämää tutkivat.
—-

Pieni peura metsätiellä,
varovasti astuu lehdille.
Kuuntelee, katselee ympärilleen,
metsän tarinaa jatkaa.
—-

Metsän keiju, siivet välkkyen,
tanssii kukkien keskellä.
Loistaa kuin päivänkakkara,
taikaa lapsille jakaa.
—-

Metsässä pikku jänis loikkaa,
korvat hörössä, silmät loistaa.
Pupujussin seikkailut alkaa,
polkuja pitkin, pensaikkoja halki.
—-

Metsässä hiipii siili,
piikikäs ystävämme, varovasti liikkuu.
Oksien alla, lehtien suojassa,
yön salaisuudet paljastaa.
—-

Kettu kierii lehtikasassa,
punaturkki, veitikka.
Metsän polkuja tutkii,
aarteita etsii, seikkailuja kokee.
—-

Lintujen laulu herättää aamun,
metsän siimeksessä kaiku soi.
Lapset kuuntelevat, ihmettelevät,
luonnon orkesteri esityksensä aloittaa.
—-

Kun yö laskeutuu metsään,
taikalyhtyjä tähdet syttyvät.
Pimeässä loistavat, opastavat,
unien polulle lapsia johdattavat.
—-

Metsä Runo Eino Leino

Syvällä metsän sydämessä,
missä sielut vanhat vaeltaa.
Leinon henki liikkuu vielä,
runon juuret syvälle kietoutuu.
—-

Kuiskaus puiden lomasta,
Leinon sanat tuulessa soi.
Metsän humina, ajaton viisu,
joka sydämeen koskettaa, voimaa toi.
—-

Tähtiyö yllä metsän,
Leinon runo taivaalla loistaa.
Ikuisuuden kaipuu, syvällä sydämessä,
kuin kaukaisuus itseä kutsua koittaa.
—-

Korpikuusen alla,
Leino miettii elämän kulkua.
Oksat taivaltajaa tervehtii,
runoilijan sielussa rauha kulkee mukana.
—-

Lehdon hiljaisuudessa,
Leino lausuu luonnon nimeä.
Vanhat tarinat uudelleen herää,
metsässä kaiku, ajan yli vie.
—-

Metsän syli avoinna,
Leino tuntee tuulen hyväilyn.
Runo syntyessään vapauttaa,
mielen painot, maailman rauhaan kätkien.
—-

Ruskan hehkussa,
Leino näkee elämän kirjon.
Värit syttyvät, sammuvat,
kuin runoissaan, jotka aina muistetaan.
—-

Aurinko laskee, metsä tummuu,
Leino kuiskaa jäähyväiset päivälle.
Yössä uusi tarina alkaa,
runoilijan kynä, yön hiljaisuudessa vaeltaa.
—-

Pohjolan valot, metsän siimeksessä,
Leino tuntee pohjoisen taian.
Laulu jäämeren rannoilta,
sydämessä kantaa, toivoa antaa.
—-

Syysillan hämyssä,
Leino luonnon kanssa keskustelee.
Oksat ojentuvat, kuin kysymykset,
runoilija vastauksia, lehdiltä lukee.
—-

Metsän Seinä On Vain Vihreä Ovi Runo

Metsän seinä, vihreä ovi,
avaa sen, astu sisään.
Polku vie sinut syvemmälle,
salaisuuksien sydämeen.
—-

Vihreä ovi, lehtien lomassa,
kutsumassa uteliaita sieluja.
Takana tarinoita vanhoja,
metsän henki siellä huokaa.
—-

Ovi piilossa sammaleen alla,
vain harvat sen löytävät.
Ne, jotka uskaltavat kolkuttaa,
löytävät polun, jota harvat kulkevat.
—-

Kun vihreä ovi aukeaa,
tuuli kertoo tarinaa.
Lehdet kuiskivat menneisyyttä,
jokainen askel historiaa syventää.
—-

Vihreä ovi, metsän sydän,
kätketty aarteiden taakse.
Avaa se rohkeasti,
löydä luonnon omat taikakirjat.
—-

Seinä vihreä, ovi auki,
kutsuu sinut leikkiin.
Metsän eläimet, ystävät odottavat,
yhdessä uusia seikkailuja kohdataan.
—-

Ovi metsän, vihreä seinä,
joka erottaa todellisuuden unelmista.
Astuessasi sisään,
mielikuvitus saa vallan.
—-

Kätketty ovi, metsän rauha,
piilossa silmiltä, avoinna sydämille.
Kun astut sisään, hiljaisuus puhuu,
luonto sinut syleilee.
—-

Metsän vihreä seinä,
ovi toiseen maailmaan.
Astuessasi läpi, aika pysähtyy,
luonnon ihmeitä silmäsi näkee.
—-

Vihreä ovi, metsän kutsu,
avaa se, astu unelmiin.
Polkuja, jotka kietoutuvat ympäri,
vie sinut syvälle metsän sieluun.
—-

Metsän Joulu Runo

Lumipeite metsän sylissä,
joulu tulee hiljaa, varoen.
Kuusen alla lahjat odottavat,
metsän eläimet uteliaina kurkistavat.
—-

Joulun henki metsässä,
kuuset koristeltu luonnon antimin.
Tähdet loistavat taivaalla,
valaisevat polun pimeässä.
—-

Hiljainen joulu metsässä,
lumi narisee askelten alla.
Joka oksa huurteessa,
kuin luonto itse juhlistaisi.
—-

Oravat juoksevat kuusen ympäri,
joulupähkinöitä etsien.
Lapsen nauru kaikuu,
metsässä joulu on täynnä iloa.
—-

Kettu vaeltaa lumisessa metsässä,
joulurauhaa etsimässä.
Jokainen hetki täynnä taikaa,
metsän joulu, sydämen valtaa.
—-

Talviyössä kuun kajo,
metsän joulu hiljaisuudessa.
Eläimet kokoontuvat kuusen alle,
yhdessä juhlien, tarinoita jakaen.
—-

Jäinen joki, kimmeltävä lumi,
metsän joulu tulee tanssien.
Jääkiteet ilmassa leijailevat,
kuin taivaasta lahjat sataisivat.
—-

Kuusenkynttilät loistavat,
metsän polkuja valaisten.
Jouluyössä kaikki on mahdollista,
metsän asukkaat juhlivat rinnakkain.
—-

Pakkasen piirtämät kuviot,
ikkunassa metsän joulu.
Hiljainen hetki luonnon kanssa,
juhlan tuntu ilmassa.
—-

Syvässä metsässä, joulun aikaan,
eläimetkin tuntevat juhlan taian.
Sudet ulvovat kuulle,
kunnioittaen vuoden kauneinta yötä.
—-

Syksyinen Metsä Runo

Ruskan loiste lehdissä,
syksyinen metsä kutsuu seikkailuun.
Joka askeleella, lehti tanssii,
tuuli kuiskaa syksyn tarinaa.
—-

Pudonneet lehdet, märkä polku,
syksyn sateet metsän kastelevat.
Pilvet alhaalla, maan lähellä,
jokainen hetki täynnä mysteeriä.
—-

Syksy saapuu, hiljaisuus vallitsee,
metsä hiljenee, elämä hidastuu.
Oravat varastoivat, valmistautuvat,
luonto valmistautuu lepoon.
—-

Kuulaat aamut, sumuinen metsä,
syksyn syleilyssä lämpöä etsien.
Kahisevat lehdet jalkojen alla,
jokainen askel syksyyn syvemmälle vie.
—-

Syksyn värit, tulen leimut,
metsässä loistavat punaisena ja oranssina.
Viileä tuuli, kesän jäähyväiset,
luonnon oma taidegalleria avautuu.
—-

Lehtien hiljainen laskeutuminen,
maahan pehmeän maton luoden.
Syksy tuoksuu, maa kostuu,
metsässä rauha, aika pysähtyy.
—-

Syysilta, auringon viimeiset säteet,
metsän latvoissa kultaista loistetta.
Pian pimeys peittää,
syksyn syliin jokainen nukahtaa.
—-

Märkä sammal, syksyn jalanjäljet,
metsä täynnä elämän merkkejä.
Sade ropisee lehdille, musiikkia luoden,
syksyn sinfoniaa soittaen.
—-

Vihreä muuttuu ruskeaksi,
syksyinen metsä uudistuu.
Vanha katoaa, uusi valmistuu,
luonnon kiertokulku jatkuu.
—-

Metsässä syksyinen polku,
joka mutkittelee läpi värikkään maiseman.
Jokainen oksa, jokainen lehti,
kertoo vuodenajan vaihtuvan tarinan.
—-

Runoja Metsän Eläimistä

Karhu herää kevätauringossa,
venyttelee, nuuhkii ilmaa.
Metsä toivottaa tervetulleeksi,
uusi vuosi, uudet seikkailut.
—-

Kettu hiipii hiljaa varjossa,
oivaltaa salaisuudet metsän.
Vikkelä, viekas, aina valpas,
elämänsä taidetta esittää.
—-

Orava kipuaa puuhun nopeasti,
käpy suussa, silmät kirkkaat.
Energiaa täynnä, elämä pulppuaa,
metsän pikku akrobaatti.
—-

Jänis loikkaa lumen halki,
korvat höröllään, varuillaan.
Metsän hiljaisuus sen peittää,
talven valkeus seuraa askelia.
—-

Pöllö huhuilee yössä,
viisaat silmät tarkkailevat.
Metsän yössä se hallitsee,
viisauden ja mysteerin lähetti.
—-

Hirvi kulkee majesteettisesti,
antennat korkealla, katse vakaa.
Metsän kuningas, arvokas olento,
joka askel jättää jäljen syvän.
—-

Ilves tarkkailee saalistaan,
piilossa, liikkumaton.
Metsän varjoissa se väijyy,
ketterä ja nopea, aina valmiina.
—-

Mäyrä kaivaa maata,
kotiinsa tunnelin tekee.
Metsän alla piilossa elää,
turvassa, rauhassa, omaan tahtiin.
—-

Susi ulvoo kuutamossa,
lauma ympärillä, yhtenäinen voima.
Metsän sydämessä he elävät,
vapaina, villeinä, yhdessä.
—-

Näätä kiipeää puun runkoa pitkin,
utelias, nopea, seikkailunhaluinen.
Metsän sokkeloissa kotonaan,
pienin askelin, suuriin seikkailuihin.
—-